» our short life

aloin tässä miettimään et mitä kaikkee me ollaan koettu tähän menessä elämää. tää liittyy nykynuoriin ja niiden liian varhaiseen aikuistumiseen + nuoruuteen. toivottavasti ei oo liian tylsää luettavaa koska tyhjensin mun aivot tähän ja kesti _kauan_ DD: onnee nyt tohon >

tiiättekö sen tunteen ku nykynuorilla on kaikki niin helppoa ! ennen ei ollu hienoja blue-ray juttuja ja taulutelevisioita. se oli VHS -aikaa. tv:stä tuli titi-nallea, vili vilperiä, tohtori sykeröä, teletappeja, vanha pikku kakkonen, rölli, digimon, pokemon, kössi kenguru, pyjama banaanit, tontut, huvitutti ja monta muuta. noita on niin monia. nyt on erilaista. nykyään pelkkää alastomuutta ja väkivaltaa... kelatkaa meiän vanhempiakin, ei sillon ollu televisioita, radio oli keksitty, kaverit asu kymmenen metrin päässä omasta talosta, ja kaikki aika leikittiin ulkona millon missäkin. vanhemmat juuri perään vahtinu koska oli turvallista. mitä turvallisuus tänä päivänä tarkoittaa ? ... autoja, rekkoja, mopoja, sporat, bussit, juna, metro, taksi... jokapaikassa kaupunkia. ei paljon rauhallista maaseutua pääpaikkakunnalla näy. hyvin turvallinen elämä pienelle lapselle ? en usko. mut paras paikka asua on kaukana kaupungista. siellä, missä ei oo busseja ja kaikkee muuta turhaa hälinää. se oikeesti rauhottaa. mäkin asuisin mielummin maalla, tosin helsingin hälinään oon jo tottunu. ei siitä enää mitään tulis...

muistatteko ku menitte ykköselle ala-asteella ? jännitti hirveesti. mä taas muistan sen kun eilisen... joskus jopa kerron kavereille ja vanhemmille kuinka mä haluisin vielä olla semmonen pieni ja viaton, menossa vasta ykkös luokalle. kaikki oli helppoa, ei mitään pahaa. ei tullu läksyä ikinä ja 16-6 kokeet oli vaikeita. mitä antasitte että olisitte taas semmosia pieniä ? tosin huono puoli siinä on se, että kaikki vaikea ja kauhea olis edessä. kukin suhtautuu nyt milläkin tavalla, mutta mä oisin tavattoman onnellinen jos olisin vielä ykkösellä, ala-asteella. taikka sitten tarhassa. osa ei edes haluais kuvitella olevansa enää niin pieni, koska elämä loistaa ! juopotellaan joka viikonloppu ja vedetään perseet. onko se hauskaa ? no on ! ei me sillon sellasta ymmärretty, nyt se on monelle nuorelle / teini-ikäselle yks perjantai-illan viettotapa. tupakkaa ja alkoholia, mikä nautinto frendien seurassa ! mielummin tämä kun olisin pikkunen ja menisin nukkumaan jo kaheksalta. never gonna happen ?

mitä nykynuoret, 12 v » poltan, juon, kiroilen, en asu kotona, en tottele vanhempia, kaikki on perseestä, ei kiinnosta. joo. koko maailma muuttuu, pahempaan suuntaan [mun mielestä]. ite muistan vielä ku olin 10 vuotias, tommonen ihan pikkunen vielä ja nautin elämästä täysillä, nyt se vähän jäi... tupakka, alkoholi, bileet ja kaverit jotka sai tohon kaikkeen mut sekotettua, tosin sekin liitty ihan omaan tahtoon. nyt vaan täytyy kaikkea kokeilla.

tää oli mulle oikeesti joku niin vaikee asia ymmärtää, sen takia kirjotinkin postauksen ja vielä samana päivänä ! mut mä toivon että lapset sais olla vielä lapsia... ei liian varhasta aikuistumista, kiitos :) älkää tehkö omille lapsille samaa, antakaa niiden olla lapsia !

♥:lla fakecake